Olen edistänyt tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta vuosikymmenten ajan erilaisissa toimintaympäristöissä päiväkodeista ministeriöihin saakka. Olen mm. toteuttanut projekteja, toiminut asiantuntijana, tehnyt sukupuolivaikutusten arviointeja, kouluttanut ja ohjannut. Olen mm. toiminut naistutkimuksen yliassistenttina Oulun yliopistossa, toiminut tasa-arvo- ja yhdenvertaisuusasiantuntijana Pohjois-Pohjanmaan liitossa, suunnitellut ja toteuttanut koulutusohjelman tasa-arvo- ja yhdenvertaisuusasiantuntijoille Helsingin yliopistossa. Olen myös työskennellyt niin tasa-arvotiedon keskuksessa Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksella sekä tasa-arvoyksikössä Sosiaali- ja terveysministeriössä. Jotkut voivat muistaa minut viimeisimpien tempausteni Tasa-arvopäivien ja Vuoden tasa-arvoteko -tiimoilta tai Oulussa toimineen naisten resurssikeskuksen, SINNIn johtajana.
Olen tällä sivustolla ottanut jonkin verran kantaa tämän hetkiseen gender ideologiaan ja erityisesti nykyisen transaktivismin tavoitteisiin translain uudistuksen tiimoilta. Aktiivisin olen ollut tvitterissä tilitunnuksella @lteras. Tämän blogin tili on @fi_tasa. Päätin kirjoittaa blogia, koska meitä tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden asiantuntijoita kun ei kovin montaa ole ollut julkisuudessa kommentoimassa, mikä on harmillista, mutta ymmärrettävää. Keskustelu ja toimintatavat ovat muuttuneet sellaisiksi, että ihmiset saavat potkuja työstään pelkästään sillä, että tykkäävät jostakin kommentista, saati lausuu mielipiteitään.
Hämmennystä lisää myös se, että tasa-arvotoimijoiden ja feminismin luomia ja käyttämiä termejä ja määritelmiä on kaapattu transaktivistien toimesta ja niiden merkityksiä on muutettu. Se joko harmittaa tai hiljentää. Elämäntilanteesta riippuen. Minä olin aluksi epäuskoinen ja sitten tulin kiukkuiseksi. Olen aina puolustanut tyttöjen ja naisten asemaa ja nykyinen transaktivismi, valitettavasti nykyhallituksen tuella, suhtautuu hyvin välinpitämättömästi siihen, miten negatiivisesti lakiuudistus vaikuttaisi tyttöjen ja naisten asemaan, toimintamahdollisuuksiin ja turvallisuuteen. En voi sellaista hyväksyä! Siksi vastustan niin translain uudistusta että transaktivisimin tavoitteita ja toimintatapoja.
Aikaisemmin myös minä luonnollisesti tuin sukupuolivähemmistöjen ponnisteluja asemansa parantamiseksi. En kuitenkaan kannata nykyisen transaktivismin agendaa, sillä he edistävät asiaansa kyseenalaisin keinoin, kuten sanelemalla, pakottamalla ja hyökkäävyydellä. He eivät huomioi tavoitteidensa negatiivisia vaikutuksia muihin ihmisryhmiin ja yhteiskunnan toimintoihin. Karsastan myös transaktivismin selkeää kytköstä lääketeollisuuteen, josta sitä rahoitetaan ja osin ohjataankin. Tästä esimerkkinä Yogyakarta principles, ihmisoikeusasiakirja, jonka tekijöillä em. kytköksiä on. Tämä asiakirja on ahkeran lainauksen kohteena möys hallituksen lakiesityksessä. Siinä on kuitenkin sama ongelma: niin ikään siinä ei huomioida kirjattujen vaatimusten vaikutuksia muuhun väestöön ja yhteiskuntaan. Ainakin yksi sen kirjoittajista on tästä syystä asiakirjasta irtisanoutunutkin. Mielestäni mikään ihmisryhmä ei ole oikeutettu parantamaan omaa asemaansa polkemalla muiden oikeuksia.
Käytän tietoisesti erilaista terminologiaa kuin transaktivistit, koska en kannata nykyisten aktivistien tavoitteita. En siis myöskään käytä heidän lanseeraamiaan termejä, kuten esimerkiksi cis-nainen. Syntyperäiset naiset eivät ole oman väestöryhmänsä alaryhmä! Transnainen on mies, joka sanoo identifioituvansa naiseksi, mutta en allekirjoita sitä, että mies tietäisi miltä tuntuu olla nainen. Jos mies ei samaistu miehiin liitettyihin sosiaalisiin odotuksiin, se ei tee hänestä naista. Hän ei myöskään muutu naiseksi matkimalla stereotyyppisiä, feminiinisyyteen liitettyjä piirteitä. Hän ei todellakaan muutu naiseksi täyttämällä nettilomakkeen! Sama pätee myös toisinpäin. En myöskään käytä ilmaisua sukupuolen korjaaminen, koska se viittaisi siihen, että uskoisin väitteeseen, että ihminen voi syntyä väärään kehoon.