Mitä jos hallituksen esitys translain uudistamiseksi hylättäisiin?

Translaki voitaisiin päivittää kansainvälisten ihmisoikeusvaatimusten mukaiseksi yksinkertaisesti poistamalla nykyisestä laista kirjaus lisääntymiskyvyttömyydestä! Tällöin

Suomen ihmisoikeusvelvoitteet olisi hoidettu;
transsukupuoliset säilyisivät lain kohderyhmänä;
lain väärinkäytöksiin ei olisi mahdollisuutta;
lääketieteellisten hoitojen asema säilyisi, eikä olisi tarvetta translain uudistuksen seuraaville vaiheille;
lääketieteellisistä hoidoista päättäisi edelleen lääkäri;
terveydenhuollolla olisi oikea tieto henkilön sukupuolesta;
lääketieteellinen tutkimus naisten ja miesten erilaisesta oireilusta ja sairastavuudesta edistyisi;
ei olisi negatiivisia vaikutukset muuhun väestöön;
ei olisi negatiivisia vaikutuksia yhteiskunnan sääntöihin ja toimintatapoihin;
tyttöjen ja naisten asema ei heikkenisi, toimintamahdollisuudet eivät kapenisi ja heidän kokema turvattomuus ei lisääntyisi;
naisten urheilu olisi pelastettu;
sukupuolten tasa-arvoa pystyttäisiin edistämään;
väestörekisterin tiedot pysyisivät luotettavina tunnistetietoina;
sukupuolen mukainen tilastointi pysyisi luotettavana;
säilytettäisiin naisvankien turvallisuus;

Aika vaikuttava lista! Mikä olikaan syy, miksi hallituksen translain uudistus pitäisi hyväksyä?

Seuraavaksi ”palluroiden” sisältöä avattuna…

Suomen ihmisoikeusvelvoitteet olisi hoidettu

Translain uudistuksen tarvetta on perusteltu sillä, että nykyinen translaki rikkoo ihmisoikeuksia. Suomi onkin saanut huomautuksia siitä, että laissa on kirjaus lisääntymiskyvyttömyydestä, vaikka mitään pakkosterilaatiota ei ole THL:n mukaan koskaan tehty (tarkistettu useita kertoja), eikä laki ole edellyttänyt pysyvää hedelmättömyyttä. Korjaus on kuitenkin helppo tehdä. Siihen ei tarvita uutta lakia, kun poistetaan vain maininta lisääntymiskyvyttömyydestä nykyisestä laista!

Transsukupuoliset säilyisivät lain kohderyhmänä

Vielä voimassa olevan translain kohderyhmä on yksiselitteisesti transsukupuoliset. Hallituksen esityksen yksi keskeinen ongelma on, että sen kohderyhmänä ei enää ole transsukupuoliset, sillä sukupuolen itsemäärittely on avattu kaikille täysi-ikäisille. Tästä päästään myös toiseen ongelmaan. Hallituksen esityksessä sukupuolimerkinnän muuttaminen ei enää vaadi transsukupuolisuutta. Miksi henkilön, joka ei koe kehodysforiaa, pitäisi voida vaihtaa juridinen sukupuolimerkintänsä?

Vielä voimassa olevan translain mukaan juridisen sukupuolimerkinnän on voinut muuttaa vasta diagnoosin, lääketieteellisten hoitojen ja tosielämän kokeen eli tavoitesukupuolen roolissa elämisen jälkeen. Tällöin sukupuolimerkintä on itse asiassa muutettu vastaamaan transhoidoissa muokattua ulkonäköä. Tämä on paljon loogisempaa kuin hallituksen esityksessä, jossa prosessi on käännetty nurinperin, jolloin ensimmäiseksi muutetaan juridinen sukupuolimerkintä. Tätä on perusteltu sillä, että se ehkäisisi väärinsukupuolittamista sosiaalisissa tilanteissa, mutta eihän se niin ole. Jos henkilön ulkoinen olemus ei muutu, ei juridinen sukupuolimerkinnän muuttaminen poista tähän saakka tapahtunutta väärinsukupuolittamista.

On myös huomattava, että lainsäädäntö on sallinut tähän saakka sukupuolimerkinnän muuttamisen vain transsukupuolisille. Valtaväestöllä juridiseksi sukupuolimerkinnäksi on automaattisesti merkitty syntymässä todettu sukupuoli. Transsukupuolisilla on siis ollut sellaisia oikeuksia, joita ei valtaväestöllä ole ollut.

Lain väärinkäytöksiin ei olisi mahdollisuutta

Nykyisessä translaissa voi sukupuolimerkinnän vaihtaminen on mahdollista vain henkilölle, jolla on diagnoosi siitä, että hänellä on kehodysforia. Tämä estää lain väärinkäytökset! Hallituksen esittämässä ehdotuksessa lain uudistamiseksi ei vaadita diagnoosia. Sukupuolimerkinnän vaihtaminen onnistuu pelkästään nettilomakkeen täyttämisellä. Viranomaisella ei ole edes oikeutta hylätä hakemusta. Tämä menettelytapa mahdollistaa väärinkäytökset!

Lääketieteellisten hoitojen asema säilyisi

Nykyisessä laissa diagnoosi ja lääketieteelliset hoidot ovat ensisijaisia, sillä kehodysforiasta kärsiviä halutaan auttaa. Sukupuolimerkinnän muuttaminen tulee vasta sen jälkeen, kun apua on annettu. Kun lainsäädännössä lääketieteelliset hoidot ja sukupuolimerkinnän vaihtaminen ovat kytköksissä, ei translain uudistamiselle ole enää niin suurta tarvetta.

Lääketieteellisistä hoidoista päättäisi edelleen lääkäri

Hallituksen ja transaktivistien tavoite erottaa toisistaan lääketieteelliset hoidot ja sukupuolimerkinnän vaihtaminen on perusteltu sillä, että hoitojonot ovat pitkät ja, että sukupuolimerkinnän muuttamisen automatisoiminen estää ahdistavia väärinsukupuolittamisen kokemuksia bussilippujen tarkastuksissa. Jos henkilö ei ole läpikäynyt kehoa muokkaavia hoitoja, niin hänet aivan varmasti väärinsukupuolitetaan jatkossakin. Sukupuolimerkinnän muuttaminen ei sitä ongelmaa ratkaise. Hoitojonojen pituuteen vaikutetaan tehokkaimmin resursseja lisäämällä ja hoitokäytäntöjä kehittämällä.

On myös tärkeää, että lääkärillä säilyy päätösvalta lääketieteellisissä hoidoissa. On ollut havaittavissa, että sukupuolimerkinnän vaihtamista aiottaisiin käyttää painostuskeinona hoidoista neuvoteltaessa. Kun potilaalla jo on juridinen sukupuolimerkintä vaihdettu, voidaan lääkäriä painostaa syrjintäsyytteen varjolla suostumaan potilaan haluamiin hoitoihin, vaikkä lääkäri haluaisi esimerkiksi ensin hoitaa potilaan mielenterveysongelmat tai tutkia autismin oireet. Monet sairaudet, kuten autismi voi aiheuttaa kehodysforiaa. Silloin tulee hoitaa ensisijaisesti autismia, eikä ohjata potilasta kehoa muokkaaviin transhoitoihin. Lääketieteellisiä hoitoja ei tule muuttaa itsemääriteltäviksi eli potilaan itsensä valittaviksi.

Useat lääkärit ovat jo kertoneet, että he ovat kokeet voimakasta painostusta niin poliitikoilta kuin sukupuolivähemmistöjen etujärjestöiltä. Tällaisesta toiminnasta pitäisi tehdä loppu!

Terveydenhuollolla olisi oikea tieto henkilön sukupuolesta

Naiset ja miehet oireilevat ja sairastavat monia tauteja eri tavoin. Viimeisin esimerkki tästä saatiin covid-19 pandemiassa. Hallituksen lakiesitys sisältää toimenpiteitä, kuten sukupuolimerkinnän vaihtaneen henkilön alkuperäisen eli biologisen sukupuolen piilottamisen viranomaisilta siitä syystä, ettei synny ns. transrekisteriä. Piilottelu voi kuitenkin johtaa jopa hengenvaaraan tai vähintään lisätä väärään diagnoosin mahdollisuutta sairaustilanteissa.

Lääketieteellinen tutkimus naisten ja miesten erilaisesta oireilusta ja sairastavuudesta edistyisi

Vasta viime aikoina on lääketieteessä havaittu, että naisten ja miesten diagnosointi ei onnistu samojen tunnisteiden mukaan. Naisia ja tyttöjä onkin vähemmän tutkittu kuin miehiä ja poikia. Jos sukupuolen itsemäärittelyn sallivaa lakia ei hyväksytä, ovat sukupuoliryhmät yhtenäisempiä eli naisten ryhmässä on vain biologisia naisia eikä miehiä, joiden sukupuolimerkintä on nainen. Täten sukupuoliryhmän perusteella rajattu tutkimus on luotettavampaa ja sukupuoliserojen löytäminen ylipäätään mahdollista.

Ei olisi negatiivisia vaikutuksia muuhun väestöön;
Väestörekisterin tiedot pysyisivät luotettavina tunnistetietoina

Hallituksen esityksessä translain uudistamisessa sisältää monia toimenpiteitä, joilla on vaikutusta koko väestöön, vaikka siinä ei niitä ole huomioitu ja ne on toistuvasti julkisuudessa kielletty.

Ensinnäkin, jos mies voi muuttaa sukupuolimerkintänsä naiseksi pelkällä nettihakemuksella ja sen jälkeen kaikkien on kohdeltava häntä naisena, pakotetaan silloin lainsäädännön avulla ihmiset uskomaan jotakin sellaista, jonka he voivat havaintojensa perusteella todeta vääräksi. Tällä on vaikutusta koko väestöön.

Ristiriitaa vielä vahvistaa se, että vuonna 2015 kaikessa hiljaisuudessa uudistettu tasa-arvolaki kieltää syrjinnän sukupuolen ilmaisun ja sukupuoli-identiteetin perusteella. Näin ollen havainnostaan kiinni pitävää henkilöä voidaan jopa syyttää syrjinnästä. Tätä tapahtuu jo maailmalla.

Jos selvästi mieheksi tunnistettava henkilö sanoo olevansa nainen ja hänelle sanotaan, että väitettä ei voi uskoa, on syyllistynyt syrjintään. Tämä voisi aiheuttaa mielenkiintoisia tilanteita. Esimerkiksi uimahallin naisten pukuhuoneeseen tulee selvästi mieheksi tunnistettava henkilö. Tilassa olevat tytöt ja naiset pyytävät miestä poistumaan, koska hänen läsnäolonsa aiheuttaa heille ahdistusta. Vielä nykyisessä tilanteessa (translakiuudistusta ei ole hyväksytty) mies syyllistyy seksuaaliseen häirintään, ellei hän poistu. Jos translakiuudistus hyväksytään, on miehellä täysi oikeus sanoa, että hän on juridisesti nainen. Koska henkilötunnus muutetaan lakiesityksessä yksityisyyden suojan piiriin, ei miehen tarvitse kertoa henkilötunnusta kenellekään. Nyt ollaankin mielenkiintoisessa tilanteessa! Hänen läsnäolostaan valittaneet tytöt ja naiset ovat päätelleet miehen ulkonäön perusteella, että kyseessä on mies. He siis ovat syyllistyneet syrjintään sukupuolen ilmaisun perusteella. Kun heidän mielestään miehen identifioituminen naiseksi ei ole uskottavaa, syyllistyvät he syrjintään sukupuoli-identiteetin perusteella. Konflikti joudutaan ratkaisemaan siten, että – elleivät valituksen tehneet tytöt ja naiset alistu, väisty ja ole hiljaa – heidät poistetaan heidän omasta pukuhuoneestaan ja mies saa sinne jäädä! Näitä tapauksia on kaikista niistä maista, joissa sukupuolen itsemäärittelyn mahdollistava laki on hyväksytty. Hallituksen esityksellä tulee siis olemaan erittäin negatiivisia vaikutuksia muuhun väestöön, erityisesti tyttöihin ja naisiin. Erityisen hankalaa tulee olemaan niiden uskonnollisten yhteisöjen jäsenille, joiden uskonnossa on tiukkoja siveellisyyssääntöjä.

Lakiesityksessä esitetään muutettavaksi radikaalisti keskeisiä ihmisryhmiä ja sukulaisuussuhteita kuvaavien sanojen merkityksiä, kuten mies, nainen, isä ja äiti. Jos sukulaisuussuhteita kuvaavia sanoja muutetaan, vaikuttaa se luonnollisesti kaikkiin henkilöihin, jotka siihen väestöryhmään kuuluvat. Ryhmää kuvaavan sanan muuttaminen, voi heikentää ryhmään kuulumisen tunnetta.

Myös sanan sukupuoli merkitys muuttuu siten, että sillä ei enää viitatakkaan henkilön syntymäsukupuoleen, joka on biologinen ominaisuus ja luonteeltaan muuttumaton. Sen sijaan sillä tarkoitettaisiin henkilön tunneperäistä kokemusta sukupuolestaan, lakiesitys aiheuttaa sen, että valtion väestörekisteriin kerättäisiin henkilön tunnisteeksi tietoa hänen kokemuksestaan. Tämä tekisi rekisteritiedot erittäin epäluotettavaksi, suorastaan turhanpäiväiseksi aineistoksi. Tämä ei vaikuta hyvältä hallintotavalta. Väestörekisterin tiedoilla on kuitenkin merkitystä. Ne pitäisi vain kerätä järkevillä perusteilla Sukupuolen itsemäärittely tekee pilkkaa koko järjestelmästä. On pakko hieman ihmetellä, että sukupuolivähemmistön annetaan sanella valtaväestölle, että miten keskeisten ihmisryhmiä kuvaavien sanojen merkitys muuttuu ja vielä laki tulee pakottamaan muutosten hyväksymisen.

Meillä kaikilla on sukupuoli. Olemme syntyperältämme joko naisia tai miehiä. Tässä yhteydessä monesti nostetaan esiin intersukupuoliset esimerkkinä kolmannesta tai jopa useammasta sukupuolesta. Tosiasiassa intersukupuolisuus on sukupuolipiirteiden kehityshäiriö, joka tapahtuu tyttö- ja poikavauvoille. Tyttöjen sukupuolikromosomit ovat pelkkiä x:iä, miehillä on sekä x että y -kromosomeja. Kehityshäiriö ei ole uusi sukupuoli. Todisteita kolmannesta sukupuolesta ei ole löydetty. Eräs amerikkalainen toimija lupasi pari vuotta sitten 1 000 000 dollarin palkkion sille, joka esittää todisteet kolmannesta sukupuolesta. Palkkiota ei ole tarvinnut maksaa tähän päivään mennessä.

On erityisen tärkeää huomata, että yksilön kamppailut sosiaalisten sukupuoliodotusten kanssa ei tarkoita sitä, että hän onkin oikeasti toista sukupuolta. Myöskään aivoista ei ole löydetty todisteita transsukupuolisuudesta, vaikka usein kuulee näin väitettävän. Sukupuolensa kanssa kamppaileva henkilö hyötyy eniten lääketieteellisistä hoidoista, kuten terapiasta, eikä siitä, että sukupuolimerkinnän muuttaminen mahdollistetaan nettilomakkeella.

On myös kysyttävä, että onko oikea tie kannustaa ihmisiä muuttamaan sukupuolipiirteitään, jotta he sopivat paremmin vallitseviin sukupuolinormeihin ja -stereotypioihin vai voisimmeko suunnata voimavaramme asenteiden muokkaamiseen ja todeta, että ihminen on hyvä sellaisenaan, ilman muutoksia. Tämä on aina ollut sukupuolten tasa-arvon edistämisen keskeisiä tavoitteita.

Lakiesityksessä on erityisesti naiseen ja äitiin viittaavia sanoja korvattu kehon toiminnoilla kuvaavilla sanoilla, kuten raskaana oleva tai imettävä. Tämä käytäntö on naisia alentavaa ja epäinhimillistävää. Naisten poistaminen lakitekstistä tekee heidän merkityksen yhteiskunnassa näkymättömäksi. Tällainen ihmisryhmän ”arvonalennusta” ei saisi tapahtua!

Viimeisenä huomiona on todettava, että lakiesityksessä ei ole määritelty esimerkiksi sanojen sukupuoli, mies ja nainen uusia merkityksiä, vaikka ne muuttuvat radikaalisti siitä, mitä sanoilla tarkoitetaan yleiskielessä. Tämä on vastoin hyvää lainsäädäntökäytäntöä.

Ei olisi negatiivisia vaikutuksia yhteiskunnan sääntöihin ja toimintatapoihin

Kun sukupuolimerkintä muuttuu, muuttuu myös henkilön oikeudellinen asema ja sosiaalinen status. Hän kuuluukin toiseen sukupuoliryhmään, jolla on erilaiset oikeudet ja velvollisuudet, joista esimerkkinä asevelvollisuus, kelpoisuus sukupuolikiintiöihin julkista päätäntävaltaa käyttävissä toimielimissä, sukupuolen mukaan jaetut palkintosarjat ja tunnustukset urheilussa ja kulttuurissa, sukupuolierityiset palvelut eri toimialoilla, sukupuolen perusteella jaetut pukuhuoneet, sairaalaosastot, pesutilat ja saunat, vankilaosastot jne. ovat esimerkkejä yhteiskunnan toiminnoista, joissa sukupuolijakoa on käytetty käyttöoikeuden perusteena. Nämä rajaukset on aikojen saatossa kiinnitetty biologiaan pohjautuvaan sukupuolijakoon hyvästä syystä, kuten fysiologisten eroavaisuuksien johdosta, sukupuolten tasa-arvoisen edustuksellisuuden takaamiseksi, fyysisen koskemattomuuden ja säädyllisyyden varmistamiseksi sekä pelkästään turvallisuuden vuoksi. Näiden tarpeellisuus ei ole kadonnut. Sukupuolten tasa-arvon edistämistä tarvitaan edelleen.

Tyttöjen ja naisten asema ei heikkenisi, toimintamahdollisuudet eivät kapenisi ja heidän kokema turvattomuus ei lisääntyisi;
Sukupuolten tasa-arvoa pystyttäisiin edistämään;
Sukupuolen mukainen tilastointi pysyisi luotettavana;
Säilytettäisiin naisvankien turvallisuus

Naiset ja miehet muodostavat omat, globaalisti tunnistettavat väestöryhmänsä, joilla on erilaiset toimintamahdollisuudet ja resurssit. Naisten sorto ja syrjintä kytkeytyy kaikkialla maailmassa heidän biologiseen sukupuoleensa (esimerkiksi aborttikielto, tyttöjen sukuelinten silpominen, lapsimorsiamet, tyttösikiöiden abortointi). Naiset ovat kohteena valtaosassa seksuaalirikoksia. Ja miehet ovat tekijöinä! Se, miten nainen identifioituu, ei muuta häneen kohdistuvaa sortoa tai väkivaltaa. Nais- ja tyttöerityisyyden tärkeys tunnistetaan esimerkiksi kehitysyhteistyössä. On absurdia, että tästä huolimatta translain uudistuksen myötä on tarkoitus muuttaa lainsäädäntöä Suomessa siten, että naisten ja tyttöjen juridinen määrittely omana väestöryhmänään poistetaan. Jos lainsäädännössä ei voida yksiselitteisesti määritellä naisia omana ryhmänään, vaikeutuu heidän etujen ja oikeuksien ajaminen merkittävästi.

Väestöryhmien tarkoituksellinen sekoittaminen, johon sukupuolen itsemäärittely tähtää, vaikeuttaa myös sukupuolen mukaisen tilastotiedon kerääminen. Hallituksen lakiesitykseen sisältyy lisäksi se, että juridinen sukupuoli on henkilön virallinen sukupuoli ja viranomaisia kielletään niin merkitsemästä kuin myös antamasta eteenpäin tietoa tällaisen henkilön syntymäsukupuolesta. Tämä tekee mahdottomaksi esimerkiksi translain vaikutusten seurannan.

Naisten ja tyttöjen tasa-arvon edistäminen edellyttää, että tyttöydestä ja naiseudesta ei tule löyhää sosiaalista kategoriaa, johon miehet ja pojat voivat halutessaan helposti identifioitua. Jos tällainen mahdollistetaan, tyttöjen ja naisten asema ja turvallisuus heikkenevät ja heidän toimintamahdollisuutensa kapenevat. Sukupuolten tasa-arvon edistämisen kannalta ensisijaisesti biologiaan pohjautuva sukupuolikäsitys lainsäädännössä on edelleen välttämätön.

Hallituksen esityksen translain uudistamiseksi suurimmat häviäjät ovat tytöt ja naiset! Tämä olisi ollut päivänselvää kaikille, mikäli lakiesitykseen olisi tehty sukupuolivaikutusten arviointi, kuten hallituksen oma tasa-arvo-ohjelma ”Suomi tasa-arvon kärkimaaksi 2020-2023” lainvalmistelijoita velvoittaa. Sen puuttumisesta on huomautettu viime vuosien ajan useita kertoja monen eri toimijan taholta. Tämä tosin on jätetty mainitsematta lakiesityksessä, vaikka siinä on lausuntopalautteita ja valmisteluprosessia esitelty paikoitellen hyvinkin yksityiskohtaisesti. Valmisteluvastuussa olleessa Sosiaali- ja terveysministeriössä olisi kyllä ollut asiantuntemusta tehdä kunnollinen arviointi, onhan ministeriön alaisuudessa toimiva tasa-arvoyksikkö kouluttanut ministeriöiden lainvalmistelijoita sukupuolivaikutusten arvioinnista jo 1990-luvulta lähtien. STM:n sivuilla sanotaan: ”lainsäädännön vaikutukset sukupuolten kannalta tulisi arvioida etukäteen aina, kun toiminnalla on vaikutuksia eri ihmisryhmiin.” Sukupuolivaikutusten arvioinnin puuttuminen onkin suorastaan skandaalimainen virhe hallitukselta, joka on esitellyt kunnianhimoaan tasa-arvon edistämisen suhteen ja esiintynyt tasa-arvo-osaajana!

Vain muutama vuosi sitten, vuonna 2016 Oulun kaupungin liikuntapäällikkö jyrähti: ”Naisten puolelle tunkeutuminen on törkeä teko, jollaista ei voida sallia”, kun hän määräsi turvapaikanhakijamiehille totaalisen porttikiellon uimahalliin. Jos hallituksen lakiesitys hyväksytään, pakotetaan tytöt ja naiset sietämään miehiä ja poikia pukuhuoneissaan, vessoissaan ja pesutiloissaan. Jos asiasta valittaa, syyllistyy syrjintään. Jo unisex-vessa -kokeilut ovat osoittaneet, että tytöt ja naiset alkavat vältellä niiden käyttöä, sillä he eivät koe olevansa niissä turvassa.

Jos hallituksen esitys laiksi hyväksytään, heikentää se merkittävästi tyttöjen ja naisten asemaa, kaventaa heidän toimintamahdollisuuksiaan ja lisää heidän kokemaansa turvattomuutta. Tähän ei mielestäni Suomella ole varaa. Olemme edelleen Euroopan väkivaltaisimpia maita naisille ja jopa tyttöjen kokema seksuaalinen häirintä ja väkivalta on viime vuosina vain lisääntynyt. Viimeisimmän uhritutkimuksen mukaan Suomessa tapahtuu 5000 raiskausta tai sen yritystä vuosittain. Raiskaajien keskeinen motiivi on ”tilaisuus seksiin”. Ahdistelu ja häirintä myös kouluissa on lisääntynyt hälyttävästi. Yhdistyneitten kansakuntien tyttöihin ja naisiin kohdistuvan väkivallan erikoisraportoija Reem Alsalem on varoittanut, että sukupuolen itsemäärittely kasvattaa merkittävästi tyttöjen ja naisten riskiä joutua seksuaalisen ahdistelun ja väkivallan uhriksi. Tytöt ja naiset siis tarvitsevat edelleen turvallisuutta lisäävät, vain heidän käyttöönsä tarkoitetut vessat, pukuhuoneet ja pesutilat. Lainsäädäntöä ei tule uudistaa siten, että heiltä viedään oikeus yksityisyyteen ja mieskehoista vapaisiin tiloihin. Tämä ymmärretään edelleen kehitysyhteistyössä! Mutta miksi niistä katsotaan voitavan luopua meillä?

Sosiaali- ja saniteettitilojen sukupuolijakoa ja käyttöoikeutta ei juuri ole lainsäädännössä määritelty ja tämä olisi tarpeen muuttaa. Sen sijaan, että sosiaali- ja saniteettitiloista tehdään unisex-tiloja eli kaikkien käyttöön tarkoitettuja tiloja, tulisi lisätä naisten ja miesten tilojen lisäksi unisex-tiloja. Näin on toimittu muun muassa Oulun yliopistossa, jossa kuunneltiin ja kunnioitettiin opiskelijoiden toiveita. Tampereen yliopistollisessa keskussairaalassa jouduttiin palaamaan takaisin naisten ja miesten erillisiin tiloihin, koska ihmiset kieltäytyivät käyttämästä unisex-tiloista. Tasa-arvovaltuutettu on raportoinut, että tilajärjestelyjä koskevat yhteydenotot ovat merkittävästi lisääntyneet. Translain uudistamisen yhteydessä hän on suositellut, että sosiaali- ja saniteettitilojen osalta tulisi lainsäädäntöä täydentää, sillä juridinen sukupuoli ei ole hyvä jakoperuste, jos sukupuolen itsemäärittely sallitaan laissa. Valtuutetun kehotusta ei ole huomioitu hallituksen lakiesityksessä. Jos lakiesitys hylätään, ei ongelmaa pukuhuoneiden, pesutilojen eikä vessojen osalta pääse tapahtumaan.

Naisten urheilu olisi pelastettu

Hallituksen esityksen mukaan nettilomakkeen täytöllä ei pelkästään muuteta juridista sukupuolimerkintää, vaan hänen osaltaan muuttuvat myös häntä koskevat oikeudet ja velvollisuudet. Juridiseksi naiseksi muuttuneelta mieheltä katoaa asevelvollisuus, mutta samaan aikaan aukeaa muita mahdollisuuksia, kuten mahdollisuus asettua ehdolle naisten kiintiöihin ja palkintosarjoihin ja jopa siirtyä kilpailemaan naisten urheilusarjoihin.

Kansainvälinen olympiakomitea siirsi Tokion olympialaisten jälkeen kansainvälisille lajiliitoille vastuun transkysymyksen ratkaisemisesta. Olympialaisissa oli naisten painonnostossa transidentifioituva mies, joka oli kilpaillut viimeksi juniorina, mutta päätti 45-vuotiaana palata kilpailemaan naisten sarjaan ja voitti edustuspaikan olympialaisiin. Vähemmälle huomiolle jäi toinen transurheilija, joka pelasi jalkapalloa kultaa voittaneessa naisten joukkueessa. Transidentiteetistään huolimatta hän päätti pelata syntymäsukupuolensa perusteella naisten joukkueessa. Saman maan heikosti menestyneeseen miesten joukkueeseen häntä ei olisi valittukaan johtuen merkittävästä suorituskyvyn erosta naisten ja miesten välillä. Transurheilijat ovatkin olleet etuoikeutetussa asemassa suhteessa muihin urheilijoihin. Vain heillä on ollut mahdollisuus valita urheilevatko he naisten vain miesten sarjoissa. Suomalainen transsukupuolinen korkeushyppääjäkin on päättänyt pysyä miesten sarjassa, koska hän omien sanojensa mukaan ”pärjää siellä ihan hyvin”.

Monet kansainväliset lajiliitot ovat todenneet, että naisten oikeudet ja transaktivistien vaatimukset eivät ole yhteensovitettavissa. Urheilun sarjajako on organisoitu biologisten ominaisuuksien, kuten ikä, paino, vammaisuus ja sukupuoli siksi, että niillä on pyritty turvaamaan niin kilpailun reilut lähtökohdat kuin ennen kaikkea urheilijoiden turvallisuus. Miesten ja naisten suorituskyvyt eivät ole verrannollisia, vaan jo lukioikäiset pojat voittavat naisten jalkapallon maailmanmestarit. Lisäksi naisilla on merkittävästi suurempi alttius loukkaantua vakavasti verrattuna miehiin ja erityisesti, jos he joutuvat kilpailemaan miesten kanssa. Eroa ei pystytä kaventamaan sillä, että tytöt ja naiset söisivät testosteronia, joka sitä paitsi on kielletty dopingaine. Eikä miesten testosteronista saama hyöty katoa tutkimusten mukaan edes 14 vuoden mittaisen testosteronitason keinotekoisen alentamisen myötä. Tästä syystä on paikallaan useimmissa urheilulajeissa pitäytyä biologisen sukupuolen perusteella tehdyssä sarjajaossa. Jotkut kansainväliset lajiliitot ovat päätyneet perustamaan oman sarjansa transurheilijoille. Tässäkin törmätään biologiseen naisten ja miesten kehojen suorituskyvyn erilaisuuteen. Esimerkiksi NHL:n tukemassa transsukupuolisten jääkiekkoturnauksessa transmies (transidentifioituva nainen) loukkaantui vakavasti, kun häneltä riisti kiekon transnainen (transidentifioituva mies). Lisäksi transurheilijoiden sarjajakoa suunnittelevien on ratkaistavana kysymys transmiesten testosteronin käytöstä. He kun tarvitsevat keinotekoista testosteronia ylläpitääkseen maskuliinisia sukupuolipiirteitä. Miten lajiliitot ratkaisevat doping-kysymyksen, jää nähtäväksi.

Kansainvälisten lajiliittojen linjaukset koskettavat vain kansainvälisiä kisoja. Urheilijoilla on jo pitkä ura takana ennen kuin he pääsevät kansainväliselle tasolle. Jos naiset on pakotettu kilpailemaan miesten kanssa, on matkan varrella jo moni nainen joutunut luovuttamaan, kun palkintosijat ja usein niiden myötä muun muassa apurahat ja sponsorisopimukset menee sivu suun miespuolisille urheilijoille, jotka identifioituvat naisiksi. Myöskin on epäselvää miten toimitaan, jos sukupuolen itsemäärittelyn mahdollistava lainsäädäntö on hyväksytty, niin asettuuko se ristiriitaan kansainvälisen lajiliiton transurheilijoita koskevan linjausten kanssa. Miten kansallisella tasolla vältetään syrjintäsyytökset ja samalla varmistetaan, että tytöillä ja naisilla säilyy niin turvallinen urheiluympäristö kuin oikeus urheilla oman sukupuolensa sarjoissa?

Niiden maiden, jotka ovat hyväksyneet sukupuolen itsemäärittelyn, kokemuksia vertaamalla on voitu havaita, että negatiiviset vaikutukset ovat joka maassa samanlaisia. Tästä seurauksena on vastarinta alkanut lisääntyä ja pahoin pelkään, että se tulee kohdistumaan ennen pitkään kaikkiin vähemmistöihin saakka.

Suomessakin riitely niin eduskunnassa kuin sosiaalisessa mediassa kielii, että hallituksen esitys translain uudistamiseksi ei ole riittävän hyvä, jotta se voitaisiin laiksi hyväksyä. Siksi tämä versio pitäisi eduskunnan hylätä ja lain valmistelu tulisi aloittaa uudelleen, vaikkapa juuri sukupuolivaikutusten arvioinnilla!

Suomen ei tarvitse tehdä samoja virheitä mitä muissa maissa on tehty! Suurimmassa osassa EU:n jäsenmaista ei ole sukupuolen itsemäärittelyä! Suomen jäsenyys YK:n ihmisoikeusneuvostossakaan (2022-2024) ei edellytä näitä toimia.

HUOM. Lähdetietomerkinnät ovat tulossa…